Poikani on muuttanut pois kotoa.
H\u00e4n on ensimm\u00e4inen lapseni, ensimm\u00e4inen todellinen rakkauteni.
Olen pel\u00e4nnyt sit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jolloin h\u00e4n muuttaa pois, siit\u00e4 asti kun sain h\u00e4net. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, se on totuus. Tiesin jo silloin, ett\u00e4 se ihana olento, joka l\u00e4mmitti k\u00e4sivarsiani ja l\u00e4p\u00e4isi ihoni, ajatukseni, tunteeni ja sieluni vastasyntyneen villiel\u00e4imellisen tuoksullaan, lent\u00e4isi jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pois. Muistan pohtineeni muutaman p\u00e4iv\u00e4n ajan, miten voisin s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 tuoksun, jotta voisin ottaa sen esiin sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jolloin h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 asuisi kanssani. Tietysti arki, rutiinit, unettomuus, v\u00e4symys, kaikki se, mit\u00e4 silloin k\u00e4vimme l\u00e4pi, saivat minut luopumaan ep\u00e4toivoisesta yrityksest\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 siihen vastausta. Ehk\u00e4 se tapahtui sen synnytyksenj\u00e4lkeisen masennuksen varjossa, joka minulla oli ja josta en tiennyt mit\u00e4\u00e4n ennen kuin vasta my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n
Olen l\u00e4hes kolmen viikon ajan harjoitellut puremaan rikki t\u00e4t\u00e4 tunnetta siit\u00e4, etten voi en\u00e4\u00e4 laskea h\u00e4nt\u00e4 mukaan kaikessa, mit\u00e4 kotona teemme. Muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten kysyin h\u00e4nelt\u00e4 puhelimessa: \u201dTuletko viikonlopuksi kotiin?\u201d. \u201dOlen kotona, minulla on nyt oma koti\u201d,<\/em> h\u00e4n vastasi. Ja niin, valveen ja unen v\u00e4liss\u00e4, aloin ajatella, ett\u00e4 h\u00e4n muuttaa pian pois. Soitamme toisillemme usein, okei \u2026 min\u00e4 soitan h\u00e4nelle usein, mutta h\u00e4n vastaa aina. Vitsailemme ja keskustelemme. H\u00e4n kertoo sen, mit\u00e4 haluaa, uudesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, jota h\u00e4n saa tutkia, opinnoistaan, uusista yst\u00e4vist\u00e4\u00e4n ja juhlista. H\u00e4nen kertomustensa kautta saan el\u00e4\u00e4 uudelleen j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja mielenkiintoista opiskelijael\u00e4m\u00e4\u00e4. Olen niin iloinen h\u00e4nen puolestaan, koska muistan tuon ajan l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 ja ilolla.<\/p>\n\n\n\n Mutta haluan h\u00e4net l\u00e4helleni. Haluan voida tuntea, kuinka syd\u00e4meni pehmenee, kun h\u00e4n suukottaa ja halaa minua joka kerta, kun h\u00e4n l\u00e4htee ovesta ulos ja joka kerta, kun h\u00e4n tulee kotiin, kuten h\u00e4n on aina tehnyt. Kun kaipaan h\u00e4nt\u00e4, etsin h\u00e4nen viestins\u00e4 joltain aiemmalta p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4, jossa h\u00e4n kirjoitti: \u201dGracias mami <3\u201d, tai \u201dYo tambi\u00e9n te quiero mami <3\u201d. Min son har flyttat hemifr\u00e5n.Han \u00e4r mitt f\u00f6rsta barn, min f\u00f6rsta riktiga k\u00e4rlek.Jag har varit r\u00e4dd f\u00f6r den dagen han flyttar ut sedan jag fick honom. S\u00e5 absurt som det \u00e4n l\u00e5ter \u00e4r det sanningen. Jag visste redan d\u00e5 att den underbara varelsen som v\u00e4rmde mina armar och impregnerade min hud, mina tankar, mina k\u00e4nslor […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-790","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.charlas.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/790","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.charlas.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.charlas.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.charlas.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.charlas.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=790"}],"version-history":[{"count":28,"href":"https:\/\/www.charlas.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/790\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":832,"href":"https:\/\/www.charlas.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/790\/revisions\/832"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.charlas.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=790"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\u201dSe on totta, okei, ilmoita, jos olet tulossa t\u00e4nne viikonloppuna\u201d, vastasin h\u00e4nelle samalla kun suljin kyyneleeni pieneen lokeroon my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 iltaa varten \u2026
Mutta oikeastaan halusin sanoa: \u201dEiii\u201d, sinun kotisi on aina kanssani. Tule, jotta saan halata sinua, koska kaipaan sit\u00e4 niin kuin minulta puuttuisi ilma.
J\u00e4lleen kerran katoin h\u00e4nelle p\u00f6yd\u00e4n, tottumuksesta, mutta otin h\u00e4nen lautasensa pois, kun tytt\u00e4reni huomautti siit\u00e4.
H\u00e4n ei ole \u00f6isin omassa s\u00e4ngyss\u00e4\u00e4n meid\u00e4n kodissamme. H\u00e4n on nyt omassa kodissaan.
Mutta ent\u00e4 jos h\u00e4n on surullinen enk\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 sit\u00e4? Niin kuin olen n\u00e4hnyt sen joka kerta, kun h\u00e4n on ollut surullinen kaikkien n\u00e4iden vuosien aikana? Tied\u00e4n aina, kun jokin ei ole hyvin h\u00e4nen kanssaan, koska h\u00e4n liikkuu, puhuu ja katsoo minua eri tavalla, riippumatta siit\u00e4, kuinka paljon h\u00e4n luulee voivansa piilottaa tuon tunteen minulta. Mutta nyt en voi n\u00e4hd\u00e4 sit\u00e4.
Noin viikko ennen kuin h\u00e4nen piti muuttaa pois, muistan her\u00e4nneeni keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 ja itkeneeni, t\u00e4ynn\u00e4 lohdutonta tunnetta.
Olin n\u00e4hnyt unta, ett\u00e4 istuin Argentiinassa taksissa yhdess\u00e4 lasteni kanssa. Etsin puhelimestani is\u00e4ni osoitetta. Mutta koska se on tyypillist\u00e4 painajaisille, en l\u00f6yt\u00e4nyt sit\u00e4. \u00c4rsyynnyin, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n toiminut puhelimessani. Sanoin tyt\u00f6ille, ett\u00e4 menisimme lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n hieman. Katsoin poikaani ja sanoin, ett\u00e4 voisimme my\u00f6hemmin menn\u00e4 ravintolaan. H\u00e4n vastasi, ettei halunnut sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n halusi olla yksin. \u00c4rsyynnyin enemm\u00e4n ja etsin kiihke\u00e4sti is\u00e4ni talon osoitetta. Harhailimme kaduilla alueella, joka ei ollut tuttu, enk\u00e4 tiennyt, miss\u00e4 olimme, mutta vakuuttelin itselleni, ett\u00e4 kaikki oli hyvin ja tavallista. Her\u00e4sin itkien, koska poikani ei halunnut olla kanssamme \u2026<\/p>\n\n\n\n
Yht\u00e4kki\u00e4 koin vahvan l\u00e4sn\u00e4olon tunteen h\u00e4nest\u00e4 pienen\u00e4, istumassa vieress\u00e4ni. H\u00e4n on ehk\u00e4 viisi- tai kuusivuotias ja h\u00e4nell\u00e4 on kauniit, oranssit hiuksensa. H\u00e4n on juuri sellainen hoikka ja pieni kuin h\u00e4n silloin oli. Voin melkein t\u00e4ysin el\u00e4\u00e4 uudelleen tunteen siit\u00e4, kuinka silit\u00e4n h\u00e4nen pieni\u00e4 k\u00e4sivarsiaan. H\u00e4nell\u00e4 on yll\u00e4\u00e4n pehme\u00e4t shortsit ja sininen, hihaton T-paita. Voin tuntea h\u00e4nen hiuksissaan makean, hieman happaman tuoksun sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n on juossut auringossa.
H\u00e4n katsoo minua suurilla, ruskeilla silmill\u00e4\u00e4n samalla kun pid\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 syliss\u00e4ni. Painajainen sai minut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 se, ett\u00e4 h\u00e4n muuttaa pois, on minulle suuri asia. Suuri kuin meri.<\/p>\n\n\n\n
Kaikki vanhemmat k\u00e4yv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n l\u00e4pi. Onko se siksi, ett\u00e4 se on niin tavallista, ettei l\u00e4hes kukaan puhu siit\u00e4 pienest\u00e4 surusta, joka tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 lapsi l\u00e4htee pes\u00e4st\u00e4?
Kuinka olisin koskaan voinut kuvitella, ett\u00e4 juuri t\u00e4t\u00e4 \u00e4itini tarkoitti sill\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n sanoi minulle silloin, kun h\u00e4n yhdess\u00e4 yst\u00e4vieni ja muiden perheenj\u00e4senteni kanssa tuli hyv\u00e4stelem\u00e4\u00e4n minua, kun muutin Suomeen? Muistan sen illan linja-autoasemalla, muistan pelkoni, johon sekoittui into, j\u00e4nnitys ja unelmat tulevaisuudestani. Muistan \u00e4itini kyyneleet ja omani, kun katson h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n halasi minua tiukasti ja kuiskasi minulle: \u201dEt ymm\u00e4rr\u00e4, ett\u00e4 revit palan minusta irti.\u201d
\u201dEi se ole niin kamalaa, mami, minulla tulee olemaan kaikki hyvin ja kirjoitan kirjeit\u00e4 usein\u201d, vastasin.c
\u201dYmm\u00e4rr\u00e4t minua, kun sinulla on omia lapsia\u201d, ja sitten h\u00e4n suuteli minua poskelle samalla kun pyyhki kyyneleeni.
Mami, olit oikeassa, eik\u00e4 poikani ole muuttanut niin kauas minusta kuin min\u00e4 l\u00e4hdin sinusta.
Perd\u00f3n mami, te quiero siempre hasta el cielo ida y vuelta, infinitas veces.\u00a0<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"